Vähän käy kateeksi tuollainen toiminnantäyteinen unisisältö, mutta toisaalta pitää varmaan olla kiitollinen, ettei tää sodankäryinen aika ole uniin tullut. Itsekin luen kyllä RSS-uutisia monenmonta kertaa päivässä. Kauhun sijaan selkäydinreaktio taitaa olla lähinnä kiukku siitä, että kaunis maailma tahrataan turhalla kohkaamisella.

Unia on harvassa, mutta lähes aina ne muistiin jääneet puhuttelevat pitkään. Edellinen elämään jäänyt uni oli nostradaaminen. Tytär on siinä iässä, että auton hankinta kiinnostelee ja ollaan katseltu Mazdan RX-sarjalaisia. No tulipa sitten uni, jossa käytiin hakemassa hieno sininen RX-7. Auto oli sellaisessa kerrostalon kivijalassa olevassa isossa autotallissa, jonne mentiin alaspäin viettävää asfaltoitua liuskaa pitkin. Mulle jäi unesta se paikka erityisen hyvin mieleen, katselin että mites ton sadeveden kanssa, no ennen kynnystä on upotettu ränni jne. Ja mä kun auton sieltä ylös ajoin, niin liuskassa makustelin että onko kytkin terve. Uni feidasi siinä sitten pikkuhiljaa eikä muuta enää mieleen jäänyt.

Seuraavana päivänä päiväpuolen todellisuudessa tytär ja äiti kävivät kotiuttamassa Torista ostetun juoksumaton. Juttelivat sitten, että oli jännä paikka mistä hakivat – ajoivat liuskaa alas autotalliin ja siellä oli hyvin tilaa lastata juoksumatto kyytiin. Tajusin, että sehän oli se unen paikka viimeistä piirtoa myöten. Hissillä pääsi suoraan autotalliin jne. Kyselin oliko asfaltti tuore ja tumma, kaikki täsmäsi. On se ihmismielten matriisi ihmeellinen.